Hermokaasu

Hermokaasut ovat taistelukaasuja, jotka lamaannuttavat hermostoa.

Kemialliselta rakenteeltaan hermokaasut ovat organofosfaatteja. Ne vaikuttavat inaktivoimalla pysyvästi asetyylikoliinia hajottavan asetyylikoliiniesteraasientsyymin, jolloin asetyylikoliinia kertyy elimistöön ja seuraa kolinerginen kriisi. Huoneenlämmössä hermokaasut ovat nesteitä. Hermokaasut jaetaan yleensä G- ja V-tyypin hermokaasuihin ja ne voidaan luokitella pysyvyyden mukaan myös ilma- tai maastokaasuiksi. G-aineet ovat ilmakaasuja, jotka vaikuttavat lähinnä hengityksen kautta. V-kaasut ovat puolestaan maastokaasuja, jotka vaikuttavat sekä hengityksen että ihon kautta. Tunnetuimpia G-tyypin hermokaasuista ovat tabuuni, somaani, sariini ja V-tyypin hermokaasuista VX. Niitä voidaan levittää maastoon tai aerosolina ilmaan.

Hermokaasut on luokiteltu joukkotuhoaseiksi YK:n päätöslauselmassa 687 ja niiden valmistus ja varastointi on kielletty kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa 1993. Kielto tuli voimaan 29. huhtikuuta 1997.

Myrkytyksen oireita ovat muun muassa hikoilu, kouristukset, pupillien supistuminen, syljeneritys, virtsaaminen ja hallitsematon ulostus. Kuolema seuraa tukehtumisesta hengityslihasten lamaantuessa. Hermokaasut kulkeutuvat elimistöön hengityksen kautta, ruoansulatuskanavasta tai ihon läpi. Niiltä suojautumiseen tarvitaan koko vartalon peittävä puku – kaasunaamari ei riitä.

Myrkytyksen vasta-aine on atropiini, jota tarvitaan useita päiviä jatkuvasti.